Kioton sopimus laadittiin vuonna 1997 ja se astui voimaan vuonna 2005. Tavoitteena on, että ryhmän teollisuusmaita on vähennettävä päästöjään vuoteen 2012 mennessä tasolle, joka on 5,2 % matalampi vuoden 1990 tasoon verrattuna. EU-maiden on vähennettävä päästöjään tasolle, joka on 8 % matalampi vuoden 1990 tasoon verrattuna ja ovat sittemmin neuvotelleet keskenään ja tehneet yksittäisiä sitoumuksia. Jotta voitaisiin vähentää ihmisen toiminnan vaikutusta ilmastomuutokseen, ei ole oikeastaan väliä mikä maa aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Tärkeintä on, että päästöt vähenevät yleisesti.
Siksi on mahdollista käydä päästöoikeuskauppaa maiden välillä. Kaupankäynti rahoittaa hankkeita, joilla vähennetään päästöjä. Kehitysmaiden hankkeita, jotka ovat sidoksissa päästökauppaan, säätelee pääasiallisesti YK (Clean Development Mechanism). On myös markkinoita, joilla yritykset ja organisaatiot Kioton sopimuksen ulkopuolella kompensoivat päästöjään ja tukevat ilmastoprojekteja kehitysmaissa. Nämä hankkeet ovat usein muiden tahojen kuin YK:n sertifioimia, kuten Gold Standard ja Plan Vivo.
